Varjoliito

Varjoliito on satojen suosima ilmailuharrastus Suomessa. Harrastaja liitää ilmassa varjoliidintä, laskuvarjoa muistuttavaa kankaasta rakennettua siipeä, ja nousevia ilmavirtauksia, rinnetuulta tai lentäjän selän taakse asetettua moottoria käyttäen. Laji syntyi 1970-luvulla Alpeilla.

Varjoliidin on kankaasta valmistettu siiven muotoinen kappale. Se säilyttää muotonsa ilmavirran avulla. Punosten ja valjaiden avulla lentäjä kiinnittyy liitimeen. Punoksia käyttämällä liidintä pystytään ohjaamaan ja valjaiden avulla lentäjä kiinnittää itsensä siipeen. Varjoliidintä ohjataan siiven takareunaan kiinnitetyillä jarruilla ja painopistettä muuttamalla.

Liikkeelle lähtemisen voi aloittaa monella eri tapaa, mutta varjoliitimen kuuluu täyttyä ilmalla. Varjoliitäjä voi halutessaan juosta rinnettä alas lähteäkseen liitoon, tai apuna voidaan käyttää autoa, mönkijää, venettä tai vaikkapa moottorikelkkaa. Pysyäkseen ilmassa useita tunteja, liitäjät käyttävät purjelentäjien tai riippuliitäjien tavoin hyödykseen nousevia ilmavirtauksia eli termiikkejä. Varjoliitimellä voidaan lentää myös moottorin avuin.

Liitäjän henkilökohtaisiin varusteisiin kuuluvat kypärä, korkeusmittari, nilkkaa tukevat kengät sekä hanskat. Näiden lisäksi varjoliitämiseen tarvitaan siipimäinen liidin ja siihen kiinnitetyt 20-50 punosta, jotka yhtyvät kantoliinoihin ja liitäjän valjaisiin. Selän taakse lentäjä tarvitsee ilmalla täyttyvän pussin ja mukaan tulee ottaa myös pelastusvarjo.

Suomessa on satoja varjoliitäjiä ja mukaan pääsee liittymällä kerhojen ja yhdistyksien järjestämille peruskursseille. Muutamilla kerhoilla on olemassa myös vaihtoehtoinen tandem-liidin, jonka avulla pääsee kokeilemaan liitämistä kokeneen liitäjän kanssa. Nykyisin voi osallistua suoraan moottorivarjoliidon kurssille yhdessä varjoliidon kanssa opetellakseen lentämään paramoottorin avulla.